Siirry pääsisältöön

Päivä 1

Näin nopeaa toimintaa en muista kokeneeni. Maanantaina pääministeri puhuu televisiossa ja keskiviikkona puheet muuttuvat todellisuudeksi. Maanantaina palasin jännittyneenä hoitovapaalta töihin yläkoulun matemaattisten aineiden opettajaksi. Mahtaako sitä enää mitään muistaa tai osata? Maanantain aikana jännitys muutti muotoaan ja levisi myös muihin. Enää ei jännittänyt kouluun tuleminen vaan se, ettei sinne saisi tullakaan.

Keskiviikkona oli ensimmäinen etäopetuspäivä. Päätimme koulussa yhteistuumin pitää kiinni lukujärjestyksestä ja sitä vaadimme myös oppilailta. Helpottaa kummasti laskeutumista uuteen arkeen, uuteen työtapaan ja tekniikkaan, kun edes joku asia on ja pysyy.

Oppitunnit alkavat Office365:n Teamsissä. Oppilaat ovat hyvin mukana aivan ensimmäisistä hetkistä alkaen. Puhun ja opetan, joskus saan myös kuunnella oppilaiden puhetta. Arkeni chatjuontajana tai paremminkin visailujuontajana on alkanut. Minä, mikrofoni ja hiljainen yleisö. "Sulla on aivan erinomaiset mahdollisuudet voittaa itsellesi yleissivistystä! Vielä ehtii, tule rohkeasti mukaan! Palkinnot ovat aivan huikeita!"

Kuulisi edes jonkin nauravan vitseilleni.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivät 10 ja 11

Viikonloppu. Tavoitteena pysytellä kaukana ruuduista ja näppäimistöistä. Tavoitteena saada akut täyteen keväisestä säästä nauttien parhaassa seurassa.  Kävimme ihmettelemässä maailmaa kylän rajojen ulkopuolella. Mökkiliikennettä tuntui olevan tavallista enemmän, mutta taajamissa ja kaupungissa oli hiljaista. Työpaikka oli aavemainen.  Ennustan etäopetuksen jatkuvan vielä sen verran pidempään, ettei kotona olevilla materiaaleilla enää pitkälle pötkitä. Kevät saa mielenkin heräämään uuteen eloon. Lisääntynyt valo valvottaa, mutta saa myös sormet syyhyämään. Pihahommia, metsurointia, peltoa, multaa, kaikkea! Fyysistä hommaa, jossa oma kädenjälki näkyy. Kuin vastakohta omalle työlleen. Etäopettaja jumiutuu usein koneen ääreen ja toivoo, että työn jälki näkyisi edes jossain. Ai miten viikonlopun tavoitteen kävi? Onnistui täydellisesti.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päivä 9

Ensimmäinen kokonainen viikko pulkassa. Väsynyt, mutta onnellinen. Etäopetuspäivät pakottavat koneen ääreen ja päivät ovat hektisempiä kuin aiemmin vaikka työpäivistä on jäänytkin pois valvonnat, kopioinnit, siirtymät ja välineistön kasaus palautuksineen. Aamulla ehtii vaikka mitä, kun työt alkoivat vasta kymmeneltä. Hiekkakakkuja, hekotusta ja hetken hengähdystä ulkona. Sitä tuntee olevansa enemmän läsnä. Enemmän tässä hetkessä, eikä seuraavassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päivä 21

Kotiin linnoittautuminen ei ole halpaa hommaa, kun keksii mitä kaikkea voi kotiinsa näin keskellä metsää tilata tai kaupasta nopeasti napata. Kasvava lapsi tarvitsee vaatteita, koko perhe ruokaa ja sisäinen puutarhurini, joka talven jäljiltä on taas heräilemässä eloon, oksasaksia ja haravaa. Ruokaostokset hoidetaan kerran viikossa. Kiitos ruokakassipalvelun, minimoin ihmiskontaktit ja käyn vaan kassalla maksamassa kaupan henkilökunnan keräämät ostokset. Tuntuu luksukselta, välillä vähän turhaltakin, mutta toimii. Samalla säästää euroja, kun jää heräteostokset tekemättä. Euroja, jotka voi sijoittaa muualle. Olen todennut, että nyt jos koskaan pitää shoppailla jos rahkeet riittävät. Tukea yrityksiä ja samalla yrittäjiä ja työntekijöitä. Pitää Suomen rattaita pyörimässä ja ihmisiä kiinni leivänsyrjässä.
Lähetä kommentti
Lue lisää