Koronaa karussa

90% oppilaista sai tänään testistä täydet pisteet. Joko opetus on todella kolahtanut kohdilleen tai jossain mättää. Vai mättääkö? Joku kertoi toiselle mitä pitää tehdä. Tämä toinen kiitti ja kirjoitti, hyvässä lykyssä oppikin jotain. Seuraavaksi testataan jotain aivan muuta. Näin kotoilun aikoina, kohta kaikkien paikkojen sulkeuduttua, sometulva on täynnä kotijumppavinkkejä. Itse keskityin tänään lumeen. Sitä lystiä on enää niin pieni hetki jäljellä, että piti suorittaa talvea. Lumiukko-check, pulkkailu-check, lumienkeli -check, kylmää lunta kengässä tai naamassa -check. Punaiset posket ja iloinen mieli -checkcheck!

Osaamista on tottunut mittaamaan kokeiden avulla. Tässä tilanteessa kokeiden teettäminen tuntuu turhauttavalta, koska oppilaat ovat jossain kaukana, poissa valvovan silmän alta. Olen ehtinyt myös kyseenalaistamaan kokeet. Minkä lisäarvon ne antavat jos jo nyt näen päivittäisen etenemisen, osaamistason, harrastuneisuuden ja innokkuuden. Miten saada aikaan matematiikan koe, jossa kaikki materiaali ja kaverit voivat olla läsnä. Onko yhdessä kokeen tekeminen hyvästä vai pahasta? Millaisia kokeita voi tässä tilanteessa olla? Tänään koeajoin eräällä ryhmällä Forms-muotoisen matematiikan testin. Oppilaat eivät halunneet päästää jatkoon. Vaatinee totuttelua puolin ja toisin. Seuraavaksi kokeilen suullista koetta pienryhmässä tai videoitavaa suullista koetta, jossa oppilas Kylli-tätimäisesti selittää laskunsa etenemisen. Pohdittavaa siis riittää. Mutta niinpä päätti Suomen hallituskin antaa jatkoaikaa etäopetukselle kuukauden verran. Aikaakin siis pohdinnoille riittää. Huokaisin syvään...

Viikonloppu. Tavoitteena pysytellä kaukana ruuduista ja näppäimistöistä. Tavoitteena saada akut täyteen keväisestä säästä nauttien parhaassa seurassa.  Kävimme ihmettelemässä maailmaa kylän rajojen ulkopuolella. Mökkiliikennettä tuntui olevan tavallista enemmän, mutta taajamissa ja kaupungissa oli hiljaista. Työpaikka oli aavemainen.  Ennustan etäopetuksen jatkuvan vielä sen verran pidempään, ettei kotona olevilla materiaaleilla enää pitkälle pötkitä. Kevät saa mielenkin heräämään uuteen eloon. Lisääntynyt valo valvottaa, mutta saa myös sormet syyhyämään. Pihahommia, metsurointia, peltoa, multaa, kaikkea! Fyysistä hommaa, jossa oma kädenjälki näkyy. Kuin vastakohta omalle työlleen. Etäopettaja jumiutuu usein koneen ääreen ja toivoo, että työn jälki näkyisi edes jossain. Ai miten viikonlopun tavoitteen kävi? Onnistui täydellisesti.

Ensimmäinen kokonainen viikko pulkassa. Väsynyt, mutta onnellinen. Etäopetuspäivät pakottavat koneen ääreen ja päivät ovat hektisempiä kuin aiemmin vaikka työpäivistä on jäänytkin pois valvonnat, kopioinnit, siirtymät ja välineistön kasaus palautuksineen. Aamulla ehtii vaikka mitä, kun työt alkoivat vasta kymmeneltä. Hiekkakakkuja, hekotusta ja hetken hengähdystä ulkona. Sitä tuntee olevansa enemmän läsnä. Enemmän tässä hetkessä, eikä seuraavassa.

Tänään kiroilin ensimmäisen kerran. Tekniikka vieköön! En tiedä johtuiko netistä vai Teamsin kantokyvystä, mutta ei mennyt kuten olin suunnitellut. Ääni ei kuulunut kunnolla, videokuva näkyi osalla, mutta ei kaikilla. Ei voitu käydä tehtäviä läpi kuten oli tarkoitus, mutta ajattelin, että ei se mitään. Lataan tiedostoihin tehtävien vastaukset selityksineen. No ei. Latauskaan ei onnistunut. Tuntui, ettei mikään onnistu. Puhisin. Oppilaat pääsivät kuitenkin etenemään aiemmin ladatun opetusvideon turvin ja tunnin jälkeen minä hyvin ansaitulle hyppytunnille. Metsäänhän sekin tosin meni. Nappasin lapseni mukaan ja menimme ulos. Hiekkakakkuja, aurinkoa ja metsässä kävelyä. Syke laski ja mieli hymyili hyvässä seurassa luonnonhelmassa. Korona iski omalla tavallaa hyvään aikaan. Miten ankeaa olisikaan olla kotona jumissa jos ulkonakin olisi vain pimeää ja märkää. Kevätaurinko ja lintujen laulu saa ihan eri tavalla puskemaan eteenpäin. Tuntee heränneensä. Kunhan muistaa ihailla aurinkoa ...

Ettei liian hyvältä kuulostaisi, niin kyllähän tämä uuden oppiminen vaatii myös aikalailla mokailua. Milloin laittaa merkintöjä väärin, kun jokin nimi jää huomaamatta tai ei ehdikään lukea viestiä juuri samalla sekunnilla. Molemmilla, sekä oppilailla että opettajilla on vielä hakemista, mutta yhdessä harjoitellaan ja ollaan puolin ja toisin armollisia. Välillä harmittaa, ettei oikein tunne oppilaita. Osaa oppilaista en kasvotusten ole ehtinyt edes nähdä. Mutta viestejä tulee läheteltyä, keskusteltua yhteisesti ja erikseen näpyttelemällä ja ihan puhumallakin. Harmittelin jo etukäteen fysiikan opettamista etänä, koska fysiikka on tekemistä ja tekemisen kautta oppimista. Testasin tänään muutaman ryhmän kanssa energian tutkimista kotoa löytyvillä välineillä. Heiluri onnistui kaikilta ja innokkaimmat pääsivät vielä rakentamaan kaltevaa tasoa ja kärryä. Kuvista päätellen oppilailla on mielikuvitus laukannut ja tutkimusvälineistöratkaisut ovat huikeita. Alun perin suunnittelin, e...

Kyllä tämä tästä. Maanantaiankeus on tiessään ja tiistai-innostus on tarttunut oppilaisiinkin. Kyselin aamulla kuinka monella herääminen tuotti vaikeuksia, koska maanantaina niin monia tuntui väsyttävän. Empiirisen tutkimuksen perusteella 35 vastaajan joukosta reippaasti yli puolet nousivat sängystä hyvillä mielin. Hyvä näin! Opetuksen tukena O365:n Forms on toiminut erinomaisesti oppilaiden tuntemusten kyselemiseen ja apuna tutkimuksia tehdessä. Tänään ysit tutkivat tilastollista todennäköisyyttä heittelemällä joko noppaa tai kolikkoa 50 kertaa. Tulokset oppilaat ilmoittivat Formsin avulla. Ekaa kertaa kokeilin haarautuvaa lomaketta ja toimi ihan todella hyvin. Tunnilla saatiin myös helposti Formsin avulla selvitettyä oppilaiden silmien värit, kun matikan kirjan tehtävässä piti tutkia todennäköisyyttä sille, että satunnaisesti valitulla luokan oppilaalla on siniset silmät. Osallistamista ja taulukoita, voiko parempaa olla? Työkaveri laittoi linkin  Janne Matikaisen ki...

En tiedä johtuuko se iän tuomasta ajankulun kiihtymisestä vai siitä, että nauttii työstään, tässäkin muodossa, mutta oppitunnit hujahtavat ohi hirmuista kyytiä. Etäopetuksessa tuntien suunnittelu etukäteen on tarkempaa kuin lähiopetuksen suunnittelu. Suunnitelmallisuus on ihan eri luokkaa jos haluaa käyttää oppitunnin tehokkaasti hyödyksi tai varmistaa, että homma pyörii vaikka yhteydet tai tekniikka tökkisivätkin. Ja se suunnitelmallisuus on aivan tuntematon käsite allekirjoittaneelle, joka on tottunut tekemään fiiliksen ja ilmapiirin mukaan, lennosta suunnitelmaa vaihtaen ja lonkalta heittäen. Yksien päiväunien aikana ensi viikon suunnitelma oli kasassa ja uusi työviikko saa luvan alkaa. Karanteenissa, vaikkakin vapaaehtoisessa, kovin paikka on tapaamisten ja kokousten peruuntuminen. Maailma ei kaadu jos urheiluseuran tai keskusvaalilautakunnan kokous siirtyy jonnekin päin tuntematonta tulevaisuutta, mutta sydänalaa puristaa tädin murun5-vuotissynttäreiden peruuntuminen ja työka...

Maalla koronan vaikutukset eivät näy yhtä vahvasti kuin kaupungissa. Naapurit pysähtyvät edelleen juttelemaan, eikä täältä kaupoilla tule jatkuvasti juostua normaalistikaan. Muistetaan ulkona turvavälit. Sisälle ei oman talouden ulkopuolisia päästetäkään. Veljien, tädin murujen ja kälyn kanssa on huudeltu ikkunan läpi. Hauskempaa kuin yksikään ääni- tai videopuhelu! Lyttyneniä ikkunassa ja ilmassa raikuva nauru saa koko poikkeustilanteen unohtumaan. On enemmän aikaa antaa sekä itselle että muille. Töitä lauantaipäivään kuului tyttären päiväunien verran. Kolmetuntinen vierähti tarkastellessa oppilaiden aikaansaannoksia ja hätyytellessä Wilma-viestein oppilaita palauttelemaan tehtäviä. Aiemmin tämän tyyppiseen työhön ei ole uponnut näin paljoa aikaa, mutta toimintaympäristö on täysin eri, eikä pääse livenä niskaan hengittelemään. Iltani iloksi opettelin pyörittämään hulavannetta. Painovanne on odottanut olohuoneen nurkassa jo tovin ja oma henkilökohtainen pyöritysennätykseni aik...

Maanantai. Oppilaat kaipaavat takaisin kouluun. Äänet ovat hiljaisia ja apeita. Ympäriltä puuttuvat kaverit ja työskentelytapa on monelle kovin vaativa. Ne, jotka aiemmin ovat menneet siitä mistä aita on matalin, joutuvat panostamaan enemmän kuin ennen. Ne, jotka ovat ennenkin ahertaneet, ahertavat nyt kahta kauheammin. Kannustan oppilaita nousemaan välillä koneen ääreltä, etteivät pääse paikat liiaksi puutumaan ja pää jäätymään. Raahaan työhuoneeseeni kahvakuulan, jotta toimisin itse kuten opetankin. Välituntiliikunta voi alkaa! Teoriassa siis, käytännössä loistava idea odottaa vielä toteutumistaan. Uusi tapa toimia tuntuu jo luontevalta. Kapuloita rattaisiin heitteli tänään tyttäreni. Kidnappasi hiiren, yritti syödä pyyhekumin ja juoksi paikalle huutaen kesken opetustuokion. Mutta se on elämää. Moni etätyössä oleva voinee allekirjoittaa, että jälkikasvu tuo varmasti oman lisämausteensa työpäiviin. Mutta mitä sitä ei tekisi oman ja toisten terveyden eteen. En pahastu jos oppi...

Perjantai! Et taaskaan tullut yhtään liian aikaisin. Päätin, että kaikessa ei tarvitse uusiutua. Kynä ja paperi saavat sopia opetukseen edelleen. Paperillekaan ei kukaan muu kuin minä lisäile kirkkoveneitä. Tämä vaati hieman kekseliäisyyttä, leikkuulaudan ja pinon mummovainaan Hietamiehiä. Tadaa! Tee se itse -naisen dokumenttikamera. Nyt voi oppilaille näyttää kirjoitusta, laskuja ja laskinta. Vaikka vääntää sitten rautalankaa, jos tilanne sitä vaatii. Oleskelen maalla. Kaupunki ei ole minua varten, enkä minä kaupunkia. Pakolliset kauppaostokset kävin tekemässä ennen eristäytymistäni maailmasta. Vessapaperia en myönnä hamstranneeni, mutta pastaa ja Muumi-vaippoja kylläkin. Kaupoissa ihmiset arvostavat omaa ja muiden reviiriä. Jari Tervo kuvaili osuvasti, että tätä hetkeä, kontaktien minimoimista, varten suomalaiset ovat harjoitelleet koko historiansa ajan. Ensimmäinen etäopetusviikko on ollut työläs, mutta palkitseva. Kolmantena päivänä sitä taas miettii muutakin elämää. Et...

En ole taiteellisesti lahjakas, mutta siitä huolimatta innokas. Penaalissani on iso repertuaari eri värisiä tusseja ja muita kyniä. Nyt niistä valitettavasti on iloa vain minulle. Saan sentään jaettua koneen näytön oppilaille. Saan jopa valkotaululle koneen ruudulla piirreltyä eri värein ja samalla uutta opettaen. Huikeaa! Kunnes ruudulle ilmestyy kirkkovene. Oppilaatkin löysivät piirtämisen riemun.  Opettelen siis tekemään opetusvideoita. Jotta kukaan ei jää paitsi opetuksesta vaikka netti pätkisikin tai herätyskello ei soittaisi. Opetusvideon voi myös katsoa lukuisia kertoja uudestaan ja uudestaan. Opettajana harvemmin saan encore-huutoja. Ei ettei kukaan niitä kaipaisi. Kyse on ennemminkin kai kehtaamisesta. Eikä kukaan pääse liittämään niihin kirkkoveneitä. Powerpoint saa aivan uusia ulottuvuuksia. Kirjoitan tekstiä, liitän kuvia, lisään animaatioita, äänitän puhetta ja talletan videoksi. Ensimmäisistä videoista näkee kilometrin päähän, että ovat aloittelijan vääntämiä...

Näin nopeaa toimintaa en muista kokeneeni. Maanantaina pääministeri puhuu televisiossa ja keskiviikkona puheet muuttuvat todellisuudeksi. Maanantaina palasin jännittyneenä hoitovapaalta töihin yläkoulun matemaattisten aineiden opettajaksi. Mahtaako sitä enää mitään muistaa tai osata? Maanantain aikana jännitys muutti muotoaan ja levisi myös muihin. Enää ei jännittänyt kouluun tuleminen vaan se, ettei sinne saisi tullakaan. Keskiviikkona oli ensimmäinen etäopetuspäivä. Päätimme koulussa yhteistuumin pitää kiinni lukujärjestyksestä ja sitä vaadimme myös oppilailta. Helpottaa kummasti laskeutumista uuteen arkeen, uuteen työtapaan ja tekniikkaan, kun edes joku asia on ja pysyy. Oppitunnit alkavat Office365:n Teamsissä. Oppilaat ovat hyvin mukana aivan ensimmäisistä hetkistä alkaen. Puhun ja opetan, joskus saan myös kuunnella oppilaiden puhetta. Arkeni chatjuontajana tai paremminkin visailujuontajana on alkanut. Minä, mikrofoni ja hiljainen yleisö. "Sulla on aivan erinomaiset ...