Siirry pääsisältöön

Päivä 12

Osaamista on tottunut mittaamaan kokeiden avulla. Tässä tilanteessa kokeiden teettäminen tuntuu turhauttavalta, koska oppilaat ovat jossain kaukana, poissa valvovan silmän alta. Olen ehtinyt myös kyseenalaistamaan kokeet. Minkä lisäarvon ne antavat jos jo nyt näen päivittäisen etenemisen, osaamistason, harrastuneisuuden ja innokkuuden. Miten saada aikaan matematiikan koe, jossa kaikki materiaali ja kaverit voivat olla läsnä. Onko yhdessä kokeen tekeminen hyvästä vai pahasta? Millaisia kokeita voi tässä tilanteessa olla? Tänään koeajoin eräällä ryhmällä Forms-muotoisen matematiikan testin. Oppilaat eivät halunneet päästää jatkoon. Vaatinee totuttelua puolin ja toisin.

Seuraavaksi kokeilen suullista koetta pienryhmässä tai videoitavaa suullista koetta, jossa oppilas Kylli-tätimäisesti selittää laskunsa etenemisen. Pohdittavaa siis riittää. Mutta niinpä päätti Suomen hallituskin antaa jatkoaikaa etäopetukselle kuukauden verran. Aikaakin siis pohdinnoille riittää.

Huokaisin syvään  aamulla herätessään. Kevät oli kadonnut! Tuijotin epäuskoisena taivaalta tippuvaa maahan kerääntyvää lunta. Toista tekoa oli tyttäreni, joka myöskin tuijotti ulos, vähemmän ahdistuneena, enemmän innostuneena. Huokailun sijaan hän lähetti lentosuukkoja lumihiutaleille. Pulkkailu saakin vielä yhden mahdollisuuden.

Pulkkailu sai muuten nauramaan niin pienen kuin suuremmankin tytön.  Takatalvi, saat anteeksi tämän kerran.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivät 10 ja 11

Viikonloppu. Tavoitteena pysytellä kaukana ruuduista ja näppäimistöistä. Tavoitteena saada akut täyteen keväisestä säästä nauttien parhaassa seurassa.  Kävimme ihmettelemässä maailmaa kylän rajojen ulkopuolella. Mökkiliikennettä tuntui olevan tavallista enemmän, mutta taajamissa ja kaupungissa oli hiljaista. Työpaikka oli aavemainen.  Ennustan etäopetuksen jatkuvan vielä sen verran pidempään, ettei kotona olevilla materiaaleilla enää pitkälle pötkitä. Kevät saa mielenkin heräämään uuteen eloon. Lisääntynyt valo valvottaa, mutta saa myös sormet syyhyämään. Pihahommia, metsurointia, peltoa, multaa, kaikkea! Fyysistä hommaa, jossa oma kädenjälki näkyy. Kuin vastakohta omalle työlleen. Etäopettaja jumiutuu usein koneen ääreen ja toivoo, että työn jälki näkyisi edes jossain. Ai miten viikonlopun tavoitteen kävi? Onnistui täydellisesti.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päivä 9

Ensimmäinen kokonainen viikko pulkassa. Väsynyt, mutta onnellinen. Etäopetuspäivät pakottavat koneen ääreen ja päivät ovat hektisempiä kuin aiemmin vaikka työpäivistä on jäänytkin pois valvonnat, kopioinnit, siirtymät ja välineistön kasaus palautuksineen. Aamulla ehtii vaikka mitä, kun työt alkoivat vasta kymmeneltä. Hiekkakakkuja, hekotusta ja hetken hengähdystä ulkona. Sitä tuntee olevansa enemmän läsnä. Enemmän tässä hetkessä, eikä seuraavassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päivä 21

Kotiin linnoittautuminen ei ole halpaa hommaa, kun keksii mitä kaikkea voi kotiinsa näin keskellä metsää tilata tai kaupasta nopeasti napata. Kasvava lapsi tarvitsee vaatteita, koko perhe ruokaa ja sisäinen puutarhurini, joka talven jäljiltä on taas heräilemässä eloon, oksasaksia ja haravaa. Ruokaostokset hoidetaan kerran viikossa. Kiitos ruokakassipalvelun, minimoin ihmiskontaktit ja käyn vaan kassalla maksamassa kaupan henkilökunnan keräämät ostokset. Tuntuu luksukselta, välillä vähän turhaltakin, mutta toimii. Samalla säästää euroja, kun jää heräteostokset tekemättä. Euroja, jotka voi sijoittaa muualle. Olen todennut, että nyt jos koskaan pitää shoppailla jos rahkeet riittävät. Tukea yrityksiä ja samalla yrittäjiä ja työntekijöitä. Pitää Suomen rattaita pyörimässä ja ihmisiä kiinni leivänsyrjässä.
Lähetä kommentti
Lue lisää