En ole taiteellisesti lahjakas, mutta siitä huolimatta innokas. Penaalissani on iso repertuaari eri värisiä tusseja ja muita kyniä. Nyt niistä valitettavasti on iloa vain minulle. Saan sentään jaettua koneen näytön oppilaille. Saan jopa valkotaululle koneen ruudulla piirreltyä eri värein ja samalla uutta opettaen. Huikeaa! Kunnes ruudulle ilmestyy kirkkovene. Oppilaatkin löysivät piirtämisen riemun.
Opettelen siis tekemään opetusvideoita. Jotta kukaan ei jää paitsi opetuksesta vaikka netti pätkisikin tai herätyskello ei soittaisi. Opetusvideon voi myös katsoa lukuisia kertoja uudestaan ja uudestaan. Opettajana harvemmin saan encore-huutoja. Ei ettei kukaan niitä kaipaisi. Kyse on ennemminkin kai kehtaamisesta. Eikä kukaan pääse liittämään niihin kirkkoveneitä.
Powerpoint saa aivan uusia ulottuvuuksia. Kirjoitan tekstiä, liitän kuvia, lisään animaatioita, äänitän puhetta ja talletan videoksi. Ensimmäisistä videoista näkee kilometrin päähän, että ovat aloittelijan vääntämiä. Toivottavasti niistä huokuu sentään se, että ovat rakkaudella väännettyjä.
Teamsistä on tullut ystäväni. Kahden ensimmäisen opetuspäivän jälkeen olo on luottavainen. Hoitovapaalta on otettu todellinen lentävä lähtö arkeen ja ohjelmistot otettu haltuun tavalla, jota en olisi itseltäni uskonut. Uuden oppiminen, vaikkakin pakon edessä ja tiukalla aikataululla, on saanut innostumaan entisestään. Päässä pyörii tuhat ajatusta ja ideaa, joita kokeilla.
1-vuotias tyttäreni käy pelkkä vaippa päällä näyttämässä opetusryhmälleni kieltä. Pitääpä harkita videoyhteyden ottamista hieman uudelleen.
Kommentit
Lähetä kommentti