Siirry pääsisältöön

Päivä 3

Perjantai! Et taaskaan tullut yhtään liian aikaisin.

Päätin, että kaikessa ei tarvitse uusiutua. Kynä ja paperi saavat sopia opetukseen edelleen. Paperillekaan ei kukaan muu kuin minä lisäile kirkkoveneitä. Tämä vaati hieman kekseliäisyyttä, leikkuulaudan ja pinon mummovainaan Hietamiehiä. Tadaa! Tee se itse -naisen dokumenttikamera. Nyt voi oppilaille näyttää kirjoitusta, laskuja ja laskinta. Vaikka vääntää sitten rautalankaa, jos tilanne sitä vaatii.
Oleskelen maalla. Kaupunki ei ole minua varten, enkä minä kaupunkia. Pakolliset kauppaostokset kävin tekemässä ennen eristäytymistäni maailmasta. Vessapaperia en myönnä hamstranneeni, mutta pastaa ja Muumi-vaippoja kylläkin. Kaupoissa ihmiset arvostavat omaa ja muiden reviiriä. Jari Tervo kuvaili osuvasti, että tätä hetkeä, kontaktien minimoimista, varten suomalaiset ovat harjoitelleet koko historiansa ajan.

Ensimmäinen etäopetusviikko on ollut työläs, mutta palkitseva. Kolmantena päivänä sitä taas miettii muutakin elämää. Etätöissä voittajia ovat ne, joilla työmatkaa on useampi kilometri. Itselläni tai oikeastaan uskollisella ratsullani säästyy 130 kilometriä päivässä. Luonto ja Nissan kiittävät ja itselläkin on yllättäen enemmän aikaa. Opetuksen alkaessa vasta kymmeneltä, ehtii aamulla vaikka mitä! Tänään vietin aikaani hiekkalaatikolla. En kissani vaan lapseni. Hiekkakakkuja raikkaassa keväisessä säässä. Voiko päivä paremmin alkaa?


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivät 10 ja 11

Viikonloppu. Tavoitteena pysytellä kaukana ruuduista ja näppäimistöistä. Tavoitteena saada akut täyteen keväisestä säästä nauttien parhaassa seurassa.  Kävimme ihmettelemässä maailmaa kylän rajojen ulkopuolella. Mökkiliikennettä tuntui olevan tavallista enemmän, mutta taajamissa ja kaupungissa oli hiljaista. Työpaikka oli aavemainen.  Ennustan etäopetuksen jatkuvan vielä sen verran pidempään, ettei kotona olevilla materiaaleilla enää pitkälle pötkitä. Kevät saa mielenkin heräämään uuteen eloon. Lisääntynyt valo valvottaa, mutta saa myös sormet syyhyämään. Pihahommia, metsurointia, peltoa, multaa, kaikkea! Fyysistä hommaa, jossa oma kädenjälki näkyy. Kuin vastakohta omalle työlleen. Etäopettaja jumiutuu usein koneen ääreen ja toivoo, että työn jälki näkyisi edes jossain. Ai miten viikonlopun tavoitteen kävi? Onnistui täydellisesti.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päivä 9

Ensimmäinen kokonainen viikko pulkassa. Väsynyt, mutta onnellinen. Etäopetuspäivät pakottavat koneen ääreen ja päivät ovat hektisempiä kuin aiemmin vaikka työpäivistä on jäänytkin pois valvonnat, kopioinnit, siirtymät ja välineistön kasaus palautuksineen. Aamulla ehtii vaikka mitä, kun työt alkoivat vasta kymmeneltä. Hiekkakakkuja, hekotusta ja hetken hengähdystä ulkona. Sitä tuntee olevansa enemmän läsnä. Enemmän tässä hetkessä, eikä seuraavassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päivä 21

Kotiin linnoittautuminen ei ole halpaa hommaa, kun keksii mitä kaikkea voi kotiinsa näin keskellä metsää tilata tai kaupasta nopeasti napata. Kasvava lapsi tarvitsee vaatteita, koko perhe ruokaa ja sisäinen puutarhurini, joka talven jäljiltä on taas heräilemässä eloon, oksasaksia ja haravaa. Ruokaostokset hoidetaan kerran viikossa. Kiitos ruokakassipalvelun, minimoin ihmiskontaktit ja käyn vaan kassalla maksamassa kaupan henkilökunnan keräämät ostokset. Tuntuu luksukselta, välillä vähän turhaltakin, mutta toimii. Samalla säästää euroja, kun jää heräteostokset tekemättä. Euroja, jotka voi sijoittaa muualle. Olen todennut, että nyt jos koskaan pitää shoppailla jos rahkeet riittävät. Tukea yrityksiä ja samalla yrittäjiä ja työntekijöitä. Pitää Suomen rattaita pyörimässä ja ihmisiä kiinni leivänsyrjässä.
Lähetä kommentti
Lue lisää