Maalla koronan vaikutukset eivät näy yhtä vahvasti kuin kaupungissa. Naapurit pysähtyvät edelleen juttelemaan, eikä täältä kaupoilla tule jatkuvasti juostua normaalistikaan. Muistetaan ulkona turvavälit. Sisälle ei oman talouden ulkopuolisia päästetäkään. Veljien, tädin murujen ja kälyn kanssa on huudeltu ikkunan läpi. Hauskempaa kuin yksikään ääni- tai videopuhelu! Lyttyneniä ikkunassa ja ilmassa raikuva nauru saa koko poikkeustilanteen unohtumaan. On enemmän aikaa antaa sekä itselle että muille.
Töitä lauantaipäivään kuului tyttären päiväunien verran. Kolmetuntinen vierähti tarkastellessa oppilaiden aikaansaannoksia ja hätyytellessä Wilma-viestein oppilaita palauttelemaan tehtäviä. Aiemmin tämän tyyppiseen työhön ei ole uponnut näin paljoa aikaa, mutta toimintaympäristö on täysin eri, eikä pääse livenä niskaan hengittelemään.
Iltani iloksi opettelin pyörittämään hulavannetta. Painovanne on odottanut olohuoneen nurkassa jo tovin ja oma henkilökohtainen pyöritysennätykseni aikuisiällä on pitkään ollu noin neljä ja puoli. Tänään se löytyi! Tekniikka! Sain vanteen pyörimään useamman minuutin ajan. Itsensä voittamista tällä viikolla tässäkin lajissa.
Kommentit
Lähetä kommentti