En tiedä johtuuko se iän tuomasta ajankulun kiihtymisestä vai siitä, että nauttii työstään, tässäkin muodossa, mutta oppitunnit hujahtavat ohi hirmuista kyytiä. Etäopetuksessa tuntien suunnittelu etukäteen on tarkempaa kuin lähiopetuksen suunnittelu. Suunnitelmallisuus on ihan eri luokkaa jos haluaa käyttää oppitunnin tehokkaasti hyödyksi tai varmistaa, että homma pyörii vaikka yhteydet tai tekniikka tökkisivätkin. Ja se suunnitelmallisuus on aivan tuntematon käsite allekirjoittaneelle, joka on tottunut tekemään fiiliksen ja ilmapiirin mukaan, lennosta suunnitelmaa vaihtaen ja lonkalta heittäen. Yksien päiväunien aikana ensi viikon suunnitelma oli kasassa ja uusi työviikko saa luvan alkaa.
Karanteenissa, vaikkakin vapaaehtoisessa, kovin paikka on tapaamisten ja kokousten peruuntuminen. Maailma ei kaadu jos urheiluseuran tai keskusvaalilautakunnan kokous siirtyy jonnekin päin tuntematonta tulevaisuutta, mutta sydänalaa puristaa tädin murun5-vuotissynttäreiden peruuntuminen ja työkaverin sukulaisen hautajaiset, joihin ei tilanteesta johtuen pääse viimeisiä jäähyväisiä jättämään. Mutta aika aikaansa kutakin. Tästä, kun selvitään, voi taas kokoustaa minkä kerkiää ja kasvotusten parantaa maailmaa.
Kommentit
Lähetä kommentti