Päivä 6

Kyllä tämä tästä. Maanantaiankeus on tiessään ja tiistai-innostus on tarttunut oppilaisiinkin. Kyselin aamulla kuinka monella herääminen tuotti vaikeuksia, koska maanantaina niin monia tuntui väsyttävän. Empiirisen tutkimuksen perusteella 35 vastaajan joukosta reippaasti yli puolet nousivat sängystä hyvillä mielin. Hyvä näin!

Opetuksen tukena O365:n Forms on toiminut erinomaisesti oppilaiden tuntemusten kyselemiseen ja apuna tutkimuksia tehdessä. Tänään ysit tutkivat tilastollista todennäköisyyttä heittelemällä joko noppaa tai kolikkoa 50 kertaa. Tulokset oppilaat ilmoittivat Formsin avulla. Ekaa kertaa kokeilin haarautuvaa lomaketta ja toimi ihan todella hyvin. Tunnilla saatiin myös helposti Formsin avulla selvitettyä oppilaiden silmien värit, kun matikan kirjan tehtävässä piti tutkia todennäköisyyttä sille, että satunnaisesti valitulla luokan oppilaalla on siniset silmät. Osallistamista ja taulukoita, voiko parempaa olla?

Työkaveri laittoi linkin Janne Matikaisen kirjoitukseen, jossa todettiin, ettei etäopetus ole lähiopetusta etänä. Tunsin piston sydämessäni. Olen pyrkinyt pitämään opetuksen hyvin samalaisena kuin lähiopetuksenkin, sillä ajattelin, että teinillä on tällä hetkellä niin paljon muuttuvia tekijöitä käsissään, että helpompaa on, kun edes jokin asia pysyisi edes muuttumattomana. Työympäristö on muuttunut ja työvälineet ovat kovin erilaiset. Eikö tähän kaikkeen totuttellessa helpompaa ole, kun edetään lukujärjestyksen mukaisesti niin, että opettaja on aina oppitunnin aluksi puheyhteyden päässä auttamassa, tukemassa ja opettamassa. En usko, että monikaan oppilas pystyisi opiskelemaan ilman lukujärjestyksen tuomaa turvaa tai opettajan ohjaamisen antamaa tukea. Itseohjautuvuus ei löydy yhdessä yössä, eikä etenkään pakottamalla. 

Annan sydämen piston mennä ohi. Suunnittelen töitäni, kehitän uutta, arvioin ja ohjaan, olen läsnä, olin sitten etänä tai en. Alkujärkytyksen jälkeen työtuntien määrä on tasaantunut ja vastaa hyvin pitkälti sitä määrää, jonka lähiopetuksessakin on työnsä eteen tehnyt. Oli lähiopetusta tai ei, opettajalle se suurin työ on aina suunnittelussa. Koen, että teen asioita oikein, vaikka opittavaakin vielä on. Mahtavinta on se, että se uuden oppiminen ja työtapojensa kyseenalaistaminen saa mielen hykertelemään.


Eilen illalla uutisissa neuvottiin, mitä kotona voi tehdä. Tähänkö tämä uusavuttomuuden aika on meidät vienyt? Valtakunnallisessa uutislähetyksessä pitää antaa vinkkejä miten toimia, kun ei saa hengailla miten tykkää ja missä tykkää. Annan ilmaisen vinkin. Tarinoikaa! Lukekaa yhdessä ja erikseen, ääneen ja itsekseen. Kirjastot ovat sulkeneet ovensa, mutta omasta kirjastostani ainakin pääsee lainaamaan e-kirjoja mihin aikaan tahansa. Ja jos e-kirja ei käsissä pysy, löytyy jokaisen kirjahyllystä kirja, johon on aina halunnut palata uudestaan tai kirja, jota ei vielä ole ehtinyt avaamaankaan. Voit myös kirjoittaa tai kertoa. Tyttäreni aloitti eilen tarinan yksinäisestä ratsastajasta: "Koppotikoppotikoppotikoppotikoppotikoppotikoppoti...." 



Jatko-osaa odotellessa.