Ettei liian hyvältä kuulostaisi, niin kyllähän tämä uuden oppiminen vaatii myös aikalailla mokailua. Milloin laittaa merkintöjä väärin, kun jokin nimi jää huomaamatta tai ei ehdikään lukea viestiä juuri samalla sekunnilla. Molemmilla, sekä oppilailla että opettajilla on vielä hakemista, mutta yhdessä harjoitellaan ja ollaan puolin ja toisin armollisia. Välillä harmittaa, ettei oikein tunne oppilaita. Osaa oppilaista en kasvotusten ole ehtinyt edes nähdä. Mutta viestejä tulee läheteltyä, keskusteltua yhteisesti ja erikseen näpyttelemällä ja ihan puhumallakin.
Harmittelin jo etukäteen fysiikan opettamista etänä, koska fysiikka on tekemistä ja tekemisen kautta oppimista. Testasin tänään muutaman ryhmän kanssa energian tutkimista kotoa löytyvillä välineillä. Heiluri onnistui kaikilta ja innokkaimmat pääsivät vielä rakentamaan kaltevaa tasoa ja kärryä. Kuvista päätellen oppilailla on mielikuvitus laukannut ja tutkimusvälineistöratkaisut ovat huikeita.
Alun perin suunnittelin, että samalla, kun palaan töihin, palaan myös salitreenin ääreen. Korona päätti toisin ja päätin tässä tilanteessa jättää jäsenyydet hankkimatta. Kotoa onneksi löytyy yhtä jos toistakin välinettä, jola treenata. Pihalla voi hyppiä ja pomppia, ulkona lenkkeillä. Innostuin yhtenä iltana jopa heittämään kuperkeikkoja ja puhisemaan burbeita. Testasin myös kotisaliani. Jotain kivaa ja pientä jos näin alkuun. Ettei kroppa ihan järkyty. Lähdin pelkällä tangolla tekemään maastavetoja. 20 toistoa. Lisäsin pienet kiekot. 19 toistoa. Vähän lisää vielä. 18 toistoa. Katsoin kelloa, että tämähän olikin hyvä idea. Hyvin ehtii päästä yhteen toistoon asti ennenkuin lapsi herää päiväuniltaan. Pieniä painoja ja pitkiä sarjoja. Eihän tämä voi, kun päättyä hyvin.
220 toiston jälkeen olin hieman eri mieltä. Noh! Menipä treeni ainakin perille.
Kommentit
Lähetä kommentti